Viimenen lomapäivä

Viimeset kaks viikkoa mä oon viettäny lähinnä teekuppi kourassa vilttiin kääriytyneenä ja toivonu saavani erakoitua sisällä netflixin parissa niin kauan, että nää arktiset kelit menee ohi ja pystyn taas näyttämään nokkaani ulkona ilman villasukkia ja toppatakkia. Toiveajattelua ehkä. Nyt kun tuntuu taas siltä, että nää tammikuun miinusasteisiin verrattavissa olevat "plus-asteet" ja "kesäkelit" on tullu jäädäkseen järkyttävien viimojen ja  jäätävän purevien ja voimakkaiden tuulenpuuskien kera. Vaikka pihalla en ookkaan voinut käydä juuri postilaatikkoa ja ruokakauppaa kauempana, tuntuu, että niin paljon oon tehny asioita, vaikka tosiasiassa en oo tehny juurikaan mitään. Vai lasketaanko netflixin vahtaaminen ja täydellisen vadelmateen litkiminen kehittäväksi ja hyödylliseksi tekemiseksi? Voitais minun puolesta vaikka laskea. 

Seuraavat kaks viikkoa mä vietän töissä. Täysin ylösalaisin olevan unirytmin takia luultavasti hyllytän tavaraa silmät ristissä, viipotan ympäri kauppaa niin, että kengän pohjat kuluu puhki ja välillä neuvon mummoille, mistä löytyy rasvaton maito ja mistä uunijuurekset. Toivottavasti siitä tulee hauskaa. Oon mä silti ihan innoissani töistä. Varmasti kyllästyisin äkkiä tähän jatkuvaan jouten oloon ja olihan tuolla kiva olla töissä viime vuonnakin. Nautin siitä. Ja toivottavasti nyt ei iske se kesän kuumin helleaalto Suomeen. Onhan se hyvä tietenkin jotain hyödyllistäkin tehä lomalla, ettei mee ihan lusmuiluks. Joo, ehkä. 

Työpäivien jälkeen mun pitäis vielä yrittää jostain taikoa itelleni energiaa ja motivaatiota ruveta mylläämään vaatekaapit läpi ja mahuttamaan niitten sisältöä mun matkalaukkuun. Alle kahden viikon päästä nimittäin lähtee lento kohti Espanjaa, josta meidän olis myös tarkotus ittemme löytää. En millään malttais enää oottaa palmuja, lämpöä, aurinkoa, meressä uimista, tuoreita hedelmiä ja marjoja ja mikä tärkeintä - pääsemistä vähäksi aikaa kauas pois Kemijärven lumi- ja räntäsateiden keskeltä, joita valitettavasti pääsee aina välillä todistamaan kesälläkin. Toivottavasti tää kaikki odotus on sen arvoista ja tosta reissusta tulee kiva. Tai no, pakkohan siitä on tulla, kun festaritki missaan sen takia. Ja ehkä mä saan vielä lisää motivaatiota tehdä töitä, kun kuvittelen itteni törsäämässä kaikkiin kivoihin koruihin ja tuliaisiin ja loikoilemassa meijän omalla uima-altaalla jääteen kera. Menispä kaks viikkoo äkkiä.