Kesä, missä olet??

Mulla alkaa jo pikkuhiljaa ottamaan aivoon tämä kylmyys ja kohtuuttoman ylenpalttinen vedentulo, joka alkaa pikkuhiljaa hipomaan jo vähintäänki maailmanennätysrajaa. Kylmä hiipii salamana riipimään sisuskaluja jo ikkunasta ulos katsoessa ja hypotermialle altistuminen alkaa jo pelkästään pienestä ajatuksesta jonka suunnitteleekin uhraavansa ulos menemiselle. Mä en vaan ehkä ikinä pääse yli tästä valitettavasta tosiasiasta, että nyt on hei k e s ä k u u ja pihalla vois vielä melkeimpä pakastaa jääpaloja. Eikä tekis ees tiukkaa. Mutta on näissä arktisissa olosuhteissa sentään jotain hyvääkin, jos jopa minä, pesunkestävä pessimisti, keksin jopa 3 erittäin hyvää puolta: 1. Teetä voi juoda huoletta niin monta kuppia päivässä kuin ikinä tahtoo, ilman että se loisi sisuskaluihin palavan saunan tunteen, joka ei hellitä ennen kuin hyppää itsekin pakastimeen. Päinvastoin, se vie kylmän tunteen välittömästi pois ja rauhoittaa yhtä tehokkaasti ja ihanasti kuin viileinä syysiltoina ainakin. 2. Villapaitoihin ja neuleisiin on lupa kääriytyä ja hautautua ilman, että tuntuu siltä, kuin olisit ottanut äkkilähdön afrikan savanneille ja patsastelisit siellä auringossa norsujen ja seeprojen seassa. 3. Hyvä syy jäädä kotiin, jos ei millään kehtais lähteä näyttämään nokkaansa ihmisten ilmoille.

Nyt on myös lähes erinomaisen hyvät kelit olla töissä. Kyllä ärsyttäis jos lämpötila ulkona lähentelis Espanjan hellerajaa kerrottuna kolmella ja ite joutuis pysymään sisällä tekemässä töitä ja ihastelemassa auringonpaistetta ikkunan läpi. Se tekee jotenkin työnteostakin jollain hassulla tapaa mukavampaa, kun tietää, ettei kuitenkaan ois mitään muutakaan kehittävämpää tekemistä. Ja vaikka nyt on vasta tiistai, ja mun toinen työpäivä on pulkassa, niin oon ihan innoissani. Tääki työpäivä meni ihan valonnopeudella ohi. Niin nopeaa oikeasti etten ees tajunnu. Työpäivän jälkeen oon aina vaan niin hirvittävän rättiväsyny, etten jaksa nousta sohvalta edes jääkaapille, ko silmien auki pitäminen alkaa tuntumaan maratoniakin kovemmalta suoritukselta. Mutta en silti valita. Surettaa jo nyt kun ens viikolla loppuu jo työt, yhy.

Juhannuski on kohta ja mulla ei oo niin minkäänlaisia suunnitelmia. Hyvin todennäköistä on, että tuun istumaan yksin mökin laiturilla sääskien syöttinä zero-pullon kera ja ihastelen auringonlaskua kaameassa vesisateessa sateenvarjo pään päällä. Onko teillä minkäänlaisia juhannussuunnitelmia ? Jos on jotain ideoita, miten voisin pelastaa toivottoman tylsältä vaikuttavan juhannukseni, niin ideoita otetaan enemmän ko mielellään vastaan ! Mutta anyways. Toivotaan, että nää kelit alkais pikkuhiljaa kohentua juhannuksen jälkeen. Sanokaa minun sanoneen, kesää ei tuu tänä vuonna ollenkaan.

Jotta tää mun valitus ei toivottavasti olis ollut niin mahottoman puuduttavaa ja hermoja raastavaa, nii aattelin ilahduttaa teitä myös mun viimevuoden räpsyillä, jotka on otettu Turkista. Ehkä nää myös pikkusen lämmittää näin jääkauden keskellä ja saa myös teidät uskomaan ja toivomaan, että kyllä se kiva ja lämmin kesä sieltä vielä joskus tulee ! Minut ainakin sai. ☼

Viimenen lomapäivä

Viimeset kaks viikkoa mä oon viettäny lähinnä teekuppi kourassa vilttiin kääriytyneenä ja toivonu saavani erakoitua sisällä netflixin parissa niin kauan, että nää arktiset kelit menee ohi ja pystyn taas näyttämään nokkaani ulkona ilman villasukkia ja toppatakkia. Toiveajattelua ehkä. Nyt kun tuntuu taas siltä, että nää tammikuun miinusasteisiin verrattavissa olevat "plus-asteet" ja "kesäkelit" on tullu jäädäkseen järkyttävien viimojen ja  jäätävän purevien ja voimakkaiden tuulenpuuskien kera. Vaikka pihalla en ookkaan voinut käydä juuri postilaatikkoa ja ruokakauppaa kauempana, tuntuu, että niin paljon oon tehny asioita, vaikka tosiasiassa en oo tehny juurikaan mitään. Vai lasketaanko netflixin vahtaaminen ja täydellisen vadelmateen litkiminen kehittäväksi ja hyödylliseksi tekemiseksi? Voitais minun puolesta vaikka laskea. 

Seuraavat kaks viikkoa mä vietän töissä. Täysin ylösalaisin olevan unirytmin takia luultavasti hyllytän tavaraa silmät ristissä, viipotan ympäri kauppaa niin, että kengän pohjat kuluu puhki ja välillä neuvon mummoille, mistä löytyy rasvaton maito ja mistä uunijuurekset. Toivottavasti siitä tulee hauskaa. Oon mä silti ihan innoissani töistä. Varmasti kyllästyisin äkkiä tähän jatkuvaan jouten oloon ja olihan tuolla kiva olla töissä viime vuonnakin. Nautin siitä. Ja toivottavasti nyt ei iske se kesän kuumin helleaalto Suomeen. Onhan se hyvä tietenkin jotain hyödyllistäkin tehä lomalla, ettei mee ihan lusmuiluks. Joo, ehkä. 

Työpäivien jälkeen mun pitäis vielä yrittää jostain taikoa itelleni energiaa ja motivaatiota ruveta mylläämään vaatekaapit läpi ja mahuttamaan niitten sisältöä mun matkalaukkuun. Alle kahden viikon päästä nimittäin lähtee lento kohti Espanjaa, josta meidän olis myös tarkotus ittemme löytää. En millään malttais enää oottaa palmuja, lämpöä, aurinkoa, meressä uimista, tuoreita hedelmiä ja marjoja ja mikä tärkeintä - pääsemistä vähäksi aikaa kauas pois Kemijärven lumi- ja räntäsateiden keskeltä, joita valitettavasti pääsee aina välillä todistamaan kesälläkin. Toivottavasti tää kaikki odotus on sen arvoista ja tosta reissusta tulee kiva. Tai no, pakkohan siitä on tulla, kun festaritki missaan sen takia. Ja ehkä mä saan vielä lisää motivaatiota tehdä töitä, kun kuvittelen itteni törsäämässä kaikkiin kivoihin koruihin ja tuliaisiin ja loikoilemassa meijän omalla uima-altaalla jääteen kera. Menispä kaks viikkoo äkkiä.